Nyt puhun shamaanin Parannusrummusta

Nyt puhun shamaanin Parannusrummusta

Jokin aika sitten (2019) olin sairauslomalla – sain viruksen. Lääkiksen itseäni viskin, hunajan ja lämpimän veden sekoituksella, miedolla saunalla sekä yrteillä ja eteerisillä öljyillä. Viruksilla on oma elämänsä – käytän kaikkia keinoja helpottaakseni oloani! Ja katson elokuvia, pohdin kaikkia asioita, täytän vaalikone-kyselyt ja etsin oikean ehdokkaan. Vastaan erään henkilön kysymykseen, mitkä ovat parhaita värejä rummulle ja paras puulaji kehykselle. Vastaus: kysy auttajalta ja etsi netistä rummun rakennuskurssin – löytyy paljon vaihtoehtoja ja tekijöitä.

Mietin, että aloitan blogin: haluan kirjoittaa rummusta, valmistuksesta, miksi tein kuin tein ja tallentaa kaikki, mitä pystyn Tuvan matkasta ja shamanismista Tuvassa. Sitten aloitan siivoamaan tietokonettani ja tallentamaan eri tavalla kaikenlaista. Löydän eräältä muistitikulta haastattelun, jonka Dr. Elina Hytönen-Ng Itä-Suomen yliopistosta oli tehnyt vuonna 2014. Elina oli osallistunut meidän kuuden päivän Shamanistisen parannusrummun rakennuskurssin. Hän on etnomusikologia ja šamanismin harjoittaja. Paljon kysymyksiä nousee esiin kurssin aikana. Järjestämme aikaa myöhemmin kesällä haastattelun tekemiseen. Elina pyysi, että toistan osan siitä, mistä puhuin kurssin aikana – tai lähellä! Nauha pyörii tätä kirjoittaessa. Kuuntelen, äänessä on vahva mielipide ja paljon ohjausta!

Rummun valmistus – rummun omistus. Nyt puhun shamaanin Parannusrummusta. Ei soittimesta. Jaana Kouri ja minä olimme keskustelleet Rummun synnytyksestä. Meitä yhdistää kiinnostus käsityöhön, suomen kieleen, pohjoismaisiin ja Fenno-ugrilaisiin tarinoihin ja yhteyteen Rummun hengen kanssa. Ja suhde omaan rumpuuni, sekä se, mitä näin ja koin Tuvassa shamaanien ja heidän rumpujensa kanssa iskee sydämeeni ja haluaisin jakaa sen eteenpäin.

Yhdessä, Jaana ja minä, toteutimme kokeilumielessä viikon kestävän shamanistisen rummun synnytys/rakennuskurssin vuonna 1998, jos muistan oikein! Kun aloitimme rummun rakennuskurssimme ei tietääksemme Suomessa ollut “henkien johdattavien parannusrumpujen valmistajia”.  Tunsin Tanskasta Torbenin ja Norjasta Dayn, jotka rakensivat shamaani rumpuja. Taiteilijoita en laske mukaan, enkä käsityöläisiä. Taina Pailos, Tuula Nikulainen ja edesmennyt Tapani Hietalahti olivat inspiroivia opettajiamme ennen kuin aloitimme. Heidän rummuissaan yhdistyi kädentaitoa, tieto ja taiteellinen inspiraatio.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana on syntynyt erittäin paljon kursseja ja pajoja. On ollut mielenkiintoista seurata opettajien kädenjälkeä. Joskus rumpua katsomalla näkee, kuka on tekniikan taustalla.

   Välillä on noussut samanlainen olo kuin joku silittäisi korppien selkää, mutta väärältä suunnalta, eli pyrstöltä niskaan! Nousee kapitalistinen kilpailunhalu, joskus pilkahtaa ylimielisyys: minä tiedän paremmin kuin he! En tuomitse tunteitani, vaan muistutan itseäni, ettei ole oikeaa tai väärää, en tuomitse muita, on vain tämä ihana ihmeellinen ihmisyys ja erilaisuus.

Usein olen miettinyt: Milloin me järjestämme Rummun teon opettajien leirin – tai kutsumme kaikki valmistajat olemaan läsnä ja jakaman tietonsa, taitonsa, näkökulmansa, jne? Onko semmoinen mahdollista? Pystynkö tai haluanko jakaa Minun arvokasta, Minun tietoani ja taitoani muualle? Olen huomannut, että ääni/ego/lapsi/aikuinen voi puhua noin! Jos antropologit kykenevät kokoontumaan yhdessä ja jakamaan dokumenttinsa, filminsä ja löytönsä toisilleen, voisimmeko me rummun tekijät tehdä saman?

Löydettyäni kätköistäni paljon Rumpuun liittyviä papereita, tallennuksia, kuvia ja tutkimuksia iski kirjoittaminen halu.

Shamaanirummut, puhun nyt kehärummusta ja kapulasta/“orba”sta (Tuvan kielille). On monia erilaisia, kyllä. Eräs ystävä käyttää talking drum/puhuvaa rumpua – hän soittaa eri tempoja, lauluja ja rytmejä silloin, kun hänen isänsä menee transsiin ja ottaa yhteyden esivanhimpiin ja kaikkiin heidän heimonsa henkiin. Se on sen Rummun tarkoitus. Ja tiesitkö? Tämän ystävän täytyy ottaa oman isänsä paikka – eli parantaja. Sitten hän ei rummuta enää, vaan sen tekee joku muu.

Shamaanin Rumpu on pyhä.

Shamaanin Rumpu on Elävä. Ei perkeleen ihana vibra-, ihana ylä- ja ala-äänisoitin. Se ei ole soitin.

Shamaanin Rummulla on oma henki.

Shamaanin Rummusta on pidettävä huolta – kuten lapsesta – kuten vanhuksesta – kuten toisesta ihmisestä. Parhaimmalla tavalla, mihin pystyy.

Shamaanin Rummulla on oma ääni.

Shamaanin Rumpu kerää voimaa, levittää, jakaa, tuhoaa, poistaa, luo, katkaisee voimaa.

Kunnioita Shamaanin Rumpua. Ruoki sitä.

Yleensä shamaanilla on yksi tai korkeintaan pari Shamaanin Rumpua elämänsä aikana, koska Rummun ja shamaanin välille kehittyy läheinen suhde. Rumpu kerää voimaa, tietoa ja taitoa. Rummusta on pidettävä huolta, häntä on ruokittava, pidettävä elossa. Joskus se on kovaa työtä. Ei kannata haalia enempää kuin on tarpeen. Muista vastuullisuus!

Shamaanirummulla tarkoitan Rumpua, jonka synnyttämisessä ovat mukana henkiauttajat, jotka ohjaavat ja opastavat, kuinka rumpu on tehtävä. Kirjaimellisesti. Ne kertovat, kuinka työskennellä. Ne kertovat hetken, jolloin tarvitaan ottaa aikaa seremonian ja riitin valmisteluun. Vuorovaikutuksessa ollaan samalla tavoin kuin ollaan pari- tai ystävyyssuhteessa. Se on jatkuvaa vuoropuhelua.

Vuonna 2009, oliko se silloin? Reilut 15 vuotta olin kulkenut rummun kanssa ja laulamisen kanssa, kun minut kutsuttiin Gaunt’s Houseen UK Shamanic Konferensille. Minulla oli ”esitys” lauantai-iltana, ja sunnuntaina aamupäivällä luento yli sadalle ihmiselle. Aihe oli Tuva. Mukanani oli paljon esineitä, jota käytin Tuvassa, ja joita vieläkin käytän. Tarkistin omilta henkiauttajiltani, mitä yleisön kanssa piti tehdä. Lauantai-iltana oli Tuvalainen Tuli-seremonia ja luento-esitys Tuvan shamanismista – ja erityisesti esillä oli rumpu ja kapula.

Sunnuntaiksi sain ohjeet henkiauttajilta. Minun tuli ohjata ihmiset laulamaan heidän rumpujensa kanssa, sekä tekemään matka ja kysymään: mikä on sinun henkesi? Näytä minulle ja opeta minulle, kuinka laulaa sinun (Rummun) lauluasi. Kuinka ylistää Rummunhenkeäsi. Sitä samaa, mitä opin Tuvassa, se on minun normini. Sitä mitä olemme opettaneet kurssillamme.

Esi-ajatukseni oli tämä on varmasti tuttua ja vanhaa, tämä on heille tuttua. Oi, sain halon päähäni – ja ison palan niellä – don’t assume anything! Älä oleta!

Yllätys yllätys: kun vanhat konkarit (kirjailijat, opettajat, luennoitsijat – minulle isoja nimiä “šamanismi maailmassa”) sanoivat, että tekivät ensimmäisen kerran näin, syntyi kysymys: kuinka ihmiset, jotka omistavat rummun eivät tiedä tätä? 

Noin 110 rumpua oli nostettu ilmaan, kaikki soivat, kaikki laulavat eri kielellä – tunne oli kuin herätysliiketapahtumassa, kun Pyhä Henki laskeutuu alas!

Eli jos omistat Rummun – jos olet ostanut, tehnyt, olet saanut lahjaksi, ole hyvä ja kuuntele haastattelu (mp3) BandCamp-sivulla.

Olemme tehneet ja toteutamme Tanja Kankaan kanssa kuuden päivän rummun synnytyskurssin, koska haluaisimme viedä ihmiset syvemmin yhteyteen Rummun ja Luonnon kanssa; Rummun ja heidän omaan luontonsa; heidän ja synnytyksen energian (koko fyysinen skaala) kanssa; heidän oman äänensä kanssa (en tarkoita pelkkää laulamista); heidän Rumpunsa tarkoituksen ja heidän oman elämänsä tarkoituksen; ja erityisesti, kuinka he käyttävät Rumpua parannustyössä, jos se on siihen tarkoitettu?

Kuusi päivää ei riitä! Mitä jos kurssi kestäisi vuoden? Kolme vuotta? Kaksikymmentä vuotta? Meidän kulttuurissamme? Liian usein katsomme kelloa, kun meidän tarvitsisi katsoa Luontoa ja Taivasta, Äiti Maata. 

Mitä jos jokainen lapsi saa oman rummun kun täyttää kolme vuotta? Ja kun siirtyy lapsuudesta aikuisuuteen, ottaen aikuisen vastuun ja velvollisuudet kannettavakseen, saisi uuden rummun? Siperiassa vain shamaanit kantavat rumpua. Ja muut, eivät? Entä jos saamelaiset ja karjalaiset eivät kantaneet rumpua, mutta käyttivät pelkkää ääntä ja Luontoa? On niin monta erilaista keinoa tehdä parannustyötä.

Kun näen ihmisten jättävän omat rumpunsa sikin sokin sinne ja tänne, tai kun he eivät tiedä kuka hänen henkensä on, onko mies-, nais- tai muu henki? Tai kun he eivät tiedä kuinka ruokkia ja kunnioittaa häntä, kuinka työskennellä hänen kanssaan, on pakko alkaa puhua. Kirjoittaa.

Ehdotukseni on: Jos saat lahjaksi rummun, teet oman Rummun, ostat rummun… 

Tee shamaani matka ennen rummun vihkimistä ja herättämistä oman henkiauttajan tai voimaeläimen kanssa ja kysy kuka ja missä on rumpuni henki? 

Pyydä, että hän ottaa eläinmuodon, kasvihahmon tai hei, molemmat! Siksi, että se syventää ajan mittaan omaa suhdettasi tähän maailmaan, jossa asumme nyt. Kyllä, se voi olla jotain sfääristä. Voi olla, että hän ilmenee ensin muotona tai värinä – ajan myötä muutos tapahtuu. Rummun hengellä on monta ulottuvuutta, hän voi olla samaan aikaan sekä väri että muoto, henki, eläinhahmon. Rummun nahka ei määrittele hänen henkeään! Sama kuin ihmisillä! Eikö niin?

Kuinka minä ruokin ja kunnioitan sinua? Koska Rumpu on elävä – sinun tarvitsee tietää, mitä hän syö. Kuinka usein? Milloin? Kuinka? Kuinka minä tiedän, että hän on täynnä – tai hän ei halua tai ei pysty hoitamaan jotain henkilöä tai tilannetta? 

Täytyykö minun muuttaa tai luovuttaa jotain, jotta hän voi tehdä työnsä? Milloin ja kuinka minä käytän sinua? 

Konkreettisesti.

Vastaukseksi ei kelpaa pelkkä “levittää valoa maailmalle”. Kysyn perään KUINKA, opeta minua! Ja opetus ja opintopisteet kestävät koko elämän ajan, jos tätä polkua jatkaa, sanonpahan vain. 

Kysy, mikä on minun Rumpuni tehtävä. Oletko yleisö-, rumpupiiri- vai parannustyörumpu? Voivatko muut koskea sinuun? 

Jos on kyseessä on parannusrumpu, pyydä että Rummun henki opettaa sinulle kuinka toimia hänen kanssaan. Voi olla, ettet saa koko pakettia samassa istunnossa! Etukäteen ei voi päättää, tuleeko tästä parannusrumpu, jolla hoidat muita ihmisiä. Saattaa olla, että Rumpu ei sitä tahdo, voi olla, että hoidat sillä vain itseäsi. Rumpu ei ole egon jatke.

Parantaja tarkoittaa palvelijaa, sitä joka palvelee. Itsensä kehittämisen ei tulisi olla päämäärä. Se on sivuvaikutus, jos otat huomioon kaikki kompastuskivet ja vastaukset, jotka saat kun työskentelet muiden hyväksi.

Muista vuoropuhelu. Tiedosta, mitkä ovat matkan aikana nousseet tunteet. Tee yhteistyötä.

Jos et pääse eteen päin tai on jotain, mitä et ymmärrä, hanki itsellesi opettaja tai opas tässä todellisuudessa, sellainen, joka auttaa sinua työskentelemään Rumpusi kanssa.

Yleisörumpu eli audience drum, yhteisörumpu eli communal drum. Henkilökohtainen rumpu. Perherumpu, koristerumpu, transsirumpu, seremoniarumpu, meditaatiorumpu, sointurumpu, yhteisörumpu, heimorumpu, rock’n’roll-rumpu, tanssirumpu, papitarrumpu, shamaanirumpu, tietäjärumpu, xamnarrumpu, vesirumpu, hikimajarumpu, lasten rumpu, ja sydämenlyöntirumpu on jokaisessa.

Tuvan tasavallassa opin, että jos et pidä huolta omasta parannusrummustasi – sinun shamaanirumpunasi – on mahdollistaa että hän voi kääntyä ja purra sinua.

– Christiana Aro-Harle(n) vilkkaan mehiläispesän kuhinan kaltaisista ajatuspyörteistä kiteyttänyt Tanja Kangas

https://solavoima.fi/fi/palvelut/shamaanirummun-synnytys/

• May Day – Beltane – Vappu – Valborg – Walborgis
  That energy that arises and can fill oneself full to bursting, this may be the time to gather that energy in and express it. This is the time to pull-in, draw-in, suck-in, heat-up the fires of life, friction, being still and receiving the flame of spirit into physical form? 
• Bear Woman Golden Woman
  Golden figure, golden woman, golden bear woman of great ancestry.  There, Look! Bear woman has a cynt, the opening womb. Look at her expression. Look at her breasts. Look at her hair the headdress. Look at her legs. Look at her hands. Look at the zig-zags up and down her legs, ancient women sign. LookContinue reading “Bear Woman Golden Woman”
• Songs to a Faraway Sky – The Use of Blessings in Tuvan Shamanism
  Article by Christiana (Aro-)Harle, originally in Sacred Hoop, Issue 64, 2008 Blessings are an important part of the role of most shamans, bringing the gifts and grace of the spirits to the people to help them in their daily lives. We are all stuck in our own stupidity and narrow-mindedness, in our own limiting andContinue reading “Songs to a Faraway Sky – The Use of Blessings in Tuvan Shamanism”
• More Deer Mother and Mother Sun on this Winter Solstice
  Winter Solstice – Talvipäivänseisaus The old calendars, old stories, old worldviews – maybe the word best to describe “old” is indigenous? Or perhaps earth based? Or perhaps original – as in the first ones, the beginnings? Stories that I have heard have to do with the Deer Mother – returning with the sun in herContinue reading “More Deer Mother and Mother Sun on this Winter Solstice”
• The Mother Night – The Deer Mother – Light Bringer
  The Mother Night – The Deer Mother – Light Bringer – so long ago over thirty years ago, did I dream of you. We were riding through the sky towards the East. Over tundra and forest. I see you in my mind’s eye as easily as closing my eyes. There you are as we raceContinue reading “The Mother Night – The Deer Mother – Light Bringer”